Tervetuloa uuteen verkkokauppaamme!

Suomalaista käsityötä jo vuodesta 1881

Tiuran historia ja tarina

1881

Tiura-Uistimien synnyinsanat lausuttiin vuonna 1881. Torniosta kotoisin oleva kultaseppä Peter Käänteinen aloitti lusikkauistinten valmistuksen Kemissä. Tuohon maailman aikaan ei talottomat saaneet pitää verkkopyyntejä joessa ja jotenkin piti joenviljaa saada pöytään hengenpitimeksi.Tästä alkoi lusikkauistimien teollinen valmistus Kemijoki varressa. Lusikkauistin nimi johtaa juurensa näihin ensimmäisiin uistimiin, koska ne lyötiin jo olemassa olleilla hopealusikkamuoteilla.Tämän jälkeisiä muotteja alettiin sitten tekemään jo pelkästään lohiuistimille

1900

Frans Wilhelm Tiura oli Peter Käänteisen kisällipoika, joka oli kiinnostunut todenteolla uistimien teosta. Frans Wilhelm kävi Pietarissa kultasepän opit ja palattuaan Kemiin 1896 hän aloitti kultaliikkeen jatkamisen ja antoi tähän asti nimettöminä tehdyille uistimille nimet. Uistimien kuppiin stanssattiin F.W.TIURA Kemi ja uistimien mallinumero esim: 71. Frans Tiura jatkoi uistimien tekoa aina talvisodan aattoon 1939 asti, jonka jälkeen valmistusta jatkoi Frans Tiuran kisällipoika ja kultasepän liikkeen jatkaja Väinö Viktor Varonen. Uistimiin tuli tällöin merkintä V.V.V. F.W. TIURA Kemi ja uistimen mallinumero. 1960-luvulla oli jälleen aika vaihtaa tekomiehistöä ja nyt kuten aikaisemminkin Väinö Varosen kisällipoikana aloittanut Teemu Ypyä jatkoi Tiura-Uistimien valmistusta aina vuoteen 1989. Tuolloin Ari Yliollitervo, juuri opistosta valmistunut metsäteknikko, oli menossa Tenojoelle lohenpyyntiin: Kävelin Teemu Ypyän kultasepänliikkeeseen Kemissä ja kysyin paria 71 Tiura-lusikkaa lohensyötiksi. Teemu sanoi, ettei kukaan ole ehtinyt valmistamaan tänä vuonna lusikoita ja hän tarjosi lusikoiden valmistusoikeuksia minulle. Sanoin Teemulle harkitsevani asiaa ja Tenolta palattuani päätin aloittaa Tiura-uistinten valmistuksen Oulussa.

Tiura-Uistimien ns.vanhoja malleja on 23 erilaista. Mallinumerot ovat: 00, 0, 1, 2, 3 pikku 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 61, 71, 81 ja 82. Pääosin vanhat mallit ovat syntyneet 1881-1950 välisenä aikana, jolloin myös Kemijoki, suomen suurin ja paras lohijoki virtasi vapaana. Perimätiedon mukaan mallinumerot 81 ja 82 olisivat Tiuran vanhimmat mallit. Numerot olisivat peräisin vuosiluvuilta 1881 ja 1882. Isoisäni Kalle Yliollitervo oli Kemijoen kuuluisimpia lohensoutajia ja Tiura-uistimet olivat hänelle erittäin tuttuja jo 1930- luvulla. Hän kertoi minulle, että Tiuran 71 oli niin varma nousukalauistin ettei joella tarvinnut hieroa jatkuvasti vaan piti vain käydä kokeilemassa oliko uusia lohia noussut ottipaikoille ja käydä välillä rannalla kahvinkeitossa.

1989

Vuonna 1989 kun itse aloitin Tiura-Uistimien valmistuksen, ei käsissäni ollut kuin peltisakset, uistimien piirtolevyt ja lyöntistanssit. Aloitin valmistuksen näillä vanhoilla menetelmillä ja uskoin pärjääväni näillä ihan hyvin. Oli muutamia asioita joita en ollut ottanut huomioon. Ensinnäkin näillä vanhoilla työkaluilla uistimien valmistuskustannukset nousivat lähelle 100 mk/ kpl ja toiseksi vaikka näitä viimeisen päälle käsintehtyjä uistimia joku haluaisi ostaa, ei niitä pystyisi tekemään kuin muutaman päivässä. Tästä alkoi valtava miettiminen miten tätä hommaa saisi koneellistettua siten että tästä tulisi kannattavaa. Teetin leikkaustyökalut kaikille malleille joita uskoin menevän kaupaksi ja näin sain käsityökustannukset jotenkin hallintaan. Tämän jälkeen oli helpompi lähteä markkinoimaan tuotteita kun niitä pystyi valmistamaan riittävästi. Tässä vaiheessa tunsin voitonriemua sisälläni, että kyllähän tämä tästä lähtee kulkemaan. Ainut harmittava asia oli se, että kuka tarvitsee huippusoutupeltejä, jotka on kehitetty vapaana virtaavaan jokiveteen. Kierrettyäni Suomenniemen Utsjoelta Hankoon totesin, että historian kulussa on myös tapahtunut muutoksia ja minun huippupeltejä kysytään ainoastaan Tenojoki-Torniojoki akselilla, sillä suurin osa muista joista on padottu voimalaitoksilla. Näin totuus alkoi myös valjeta tuotannossani minulle. Tästä syystä olin todella masentunut, enkä voinut ymmärtää että tällainen vastaanotto tulisi olemaan kohtaloni.

1990

Moottoriuistelu oli kovassa buumissa 1990-luvun alkuvuosina ja myös minä olin innokas vetämään moottorilla. Vanhan mallin Tiurat kävivät kyllä hyvin vetouisteluun moottorilla, mutta vauhti sai olla vain matelemista. Jenkkipellit olivat kovasti tulossa markkinoille ja huomasin, että vauhdit kovenevat lähes vuosittain ja tästä johtuen myös meidän piti aloittaa kehittämään uuden mallisia protoja moottoriuistelua varten. Korkeanpaikanleiri Hartsan mökillä Pielisellä syksyllä 1994 synnytti Tiura-Uistin mallistoon uuden uistimen, jonka nimeksi tuli Vetotiura. Protovaiheessa uistin antoi jo kovat näytöt esim: Airistolta., 5 kg taimen pariskunta Kaltiainen ja Turunen saamamiehinä ja useita muita pienempiä. Vetotiuralle tuli valtakunnan tasolla kova maine, kun Carelia-Trolling Team järjesti 1000 tunnin jatkuvan uistelun Joensuun Pyhäselällä ja Vetotiuralla saatiin eniten kaloja kyseisessä kisassa. Mukana tässä tapahtumassa oli valtakunnan uistimien kärkimerkit.

1995

Vuonna 1995 kehitimme myös heittolusikan nimeltään Neiden, jonka esikuvana pidin Näätämölusikkaa, joka oli pohjoisten joilla hyvässä maineessa, mutta sen uinti ei miellyttänyt minua ollenkaan, vaan halusin saada omaan malliimme terävän ja puhtaamman potkun, jonka sitten löysimme monien protojen jälkeen. Neideniä valmistetaan 20 ja 12 g:n painoisina.

Lohenuisteluhistoria moottorilla vetäen on Suomessa alle 15 vuotta vanha buumi, joka on tähdenlailla noussut ylöspäin ja on myös tänä vuonna 1999 suositumpaa kuin koskaan ennen. Tiura lähti myös mukaan kehittämään omaa lohen uistelupeltiä vuonna 1995. Mielikuvani hyvästä lohipellistä perustui vanhoihin Tiuran malleihin, joista päällimmäisenä nousi mieleen mallinumero 0, joka on tehty kovaan virtaan ja antaa hyvin kylmässä vedessä nousulohta Torniojoesta. Siis sitä samaa lohta samalla geeniperinnällä, mitä pyydetään Suomenlahdelta sekä Itämereltä ja myös vedenlämpöolosuhteet ovat vaeltavalla lohella kutakuinkin samat kuin joessa. Tässä olivat ne perusteet liikkeeseen, jota lähdin tavoittelemaan. Vanhassa 0 Tiurassa on laajapotku, joka on perustunnus hyvälle lohipellille viileään veteen, kun puhutaan Itämerenlohesta. Kun menemme Tenojoelle liikkeen koko pienenee huomattavasti, kyseessä on tällöin Jäämerenlohi.

Ei ole helppo nakki kehittää huippulohipeltiä markkinoille, joilla on jo erinomaisia peltejä kaupan. Aloitin piirtämään vuonna 1995 erinäköisiä lohipellin variaatioita tulevista malleista. Loppupelissä käynti vain ratkaisi ja vaikka kuinka yritin saada designiltään paremman näköisen tuotteen, liike pakoitti minut palaamaan alkuperäiseen vaihtoehtoon ja näin syntyi uistin nimeltään Isotiura. Testit alkoivat 9.6.1996 ja ensimmäisenä testipäivänä Kaupin Jarmo kilautti 8,5 kg lohen Suomenlahdelta ja siitä alkoi Isontiuran pyyntihistoria. Seuraavana keväänä 1997 Tiura-Fishing Team teki tuhoisaa jälkeä Ruotsin Hänössä (Yliollitervo, Junnila, Moilanen, Kauppi, Virta ja Hokkanen), lohisaalis oli yhteensä yli 100 kg neljän päivän aikana! Isotiuraa ajettin vielä kesä erivahvuisina pelteinä ja keväällä 1998 Isotiura oli valmis kauppoihin myytäväksi.

Vuonna 1996 aloimme panostamaan Tiuroja myös talvikalastuksen puolelle. Aloitimme testit ja luontojaan meille sopi alkaa kehittämään uistinta kirjolohen ja taimenen pilkkimiseen. Koska pilkkimisessä liike tulee vain noin puolenmetrin nykäyksellä tai pudotuksella täytyi mielestäni tämän liikkeen olla erityisen herkkä ja leijaava. Näin syntyi tuote nimeltään Kirjotiura. Kirjotiurat tulivat kauppojen hyllyille syksyllä 1998. Keväällä 1999 Oiva Pietikäinen voitti Kirjotiuralla kirjolohenpilkinnän suomenmestaruuden Kolilla.

2000

Raututiura pilkki kehitettiin myyntikuntoon vuonna 2000 ja sen ylivoimaisesti kuuluisin väri on 17/C. Pilkkijöitten suosioon se nousi herkkäliikkeisyyden ja kalastavuuden huippuominaisuuksilla. Raututiuran koukku on Kamasan B420 ja Tapsisiima Stroft ABR 0,28.

2001

Heittopuolelle tarvittiin myös pienempää mallia lähinnä kirjolohien ja taimenten pyyntiin. Ajatus heräsi pienemmän Neidenin kehittämisestä vuonna 2001. Tuumasta toimeen ja protopaja käyntiin. Tein malleista 10 erilaista versiota. Lähdimme kalaan tutulle istutusjärvelle Eero Laurila, Mikko Ventelä ja allekirjoittanut. Testasimme uusia protoja, joita olimme jo muutenkin useaan otteeseen kokeilleet ja kaikista protoista juuri Eerolle sattui se ottavin proto, johon tämän tästä kirjolohi tömähti kiinni. Siitä yksilöstä teimme työkalun ja Neiden Junior syntyi markkinoille.

2003

Pilkkipuolella uistimien kehittely jatkui ja vuonna 2003 kehitettiin Kirjotiura Junior. Selkeästi lusikkapuolella huomattiin, että pienempilusikka toimii paremmin huonolla syönnillä. Kirjotiura sai pikkuveljen, joka kuuluu pilkkikansan luottovieheisiin tänäkin päivänä

2004

Tiuravaappu Kojamon historian juuret ulottuvat Tenojokeen ja siellä ammattisoutajaan nimeltä Timo Laiti. Timon kanssa olemme soutaneet yhdessä joka vuosi viikon 15 vuoden ajan. Siinä sinisiä ajatuksia heiteltyämme puolin ja toisin päätimme yhdessä alkaa toteuttaa projektia nimeltä Tiuravaappu. Itselläni ei ollut vielä ajatuksia miltä vaappu tulisi näyttämään ja minkä kokoinen sen tulisi olla, mutta Timo oli tähän asiaan niin vihkiytynyt, että sieltä alkoi tulla millimetrin tarkkuudella mittoja vaapulle. Olin aika mykistynyt Timon näkemyksestä vaapun suhteen ja vuosi projektin aloituksesta vuonna 2004 oli ensimmäiset protot valmiina ihmeteltäväksi. 2005 aloitimme koesoudut Tiuravaapuilla ja ensimmäisenä testipäivänä saimme samalla laskulla kaksi 10 kg painavaa lohta. Ensimmäinen tuli värillä 507 ja toinen värillä 503. Saimme vielä laskun päätteeksi perholla kolmannen kymppikiloisen, jolloin lähdimme saunanlämmitykseen ja totesimme vaappujemme toimivan erinomaisesti.

2007

Vuonna 2007 kehitimme hiljaseen vetovauhtiin lusikat ja meillä oli jo olemassa hienoja soutu-uistimia numerot 3 ja 5. Näitä muokkasimme paremmin moottoriuisteluun sopiviksi ja vetonopeudelle 3km/h-4,5km/h saimme uudet toimivat lusikat taimenille ja lohille, lähinnä raksinopeuksiin toimiviksi. Testimiehemme Ilkka Kukkonen sai 4,2kg taimenen hilemustahopea 3:lla ja Hannu Huttunen samalla lusikalla 5,2kg taimenen syyskuussa 2008 Oulujärveltä.

Tiuravaappu Kojamon pikkuveli Kojamo junior kehitettiin vuonna 2007 ja Timo Laiti souti sille testit ja sai 16,5kg ja useita kymppikiloisia. Kojamo junior kehitettiin lähinnä sellaiseen tilanteeseen kun vesi alkaa loppukesästä joissa vähetä, jolloin vaaput myös pienenee.

2008

Ukkotiura vaapun pituus 11cm kehitettiin kuhan ja hauen pyyntiin vuonna 2008. Asiantuntijoina konsultoivat mm. Kostamon Jari ja Ristiharjun Mika. Hyvin vaaput alkoivat toimia ja olimmekin Kostamon Jari, Aitan Juha ja allekirjoittanut Hauki-Em 2009 ensimmäisen päivän voitossa kiinni 90kg saaliilla, mutta myöhästyimme minuutin kalapuntarista ja siitä seurasi hylkäys kisasta. Suuri osa saaliista tuli Ukkotiuralla.

KIREITÄ SIIMOJA KAIKILLE KALASTAJILLE!